Tervetuloa lapsille,
Aikuisille ja sisäisille lapsille.
Voit kuunnella sadun päivän rentoutumishetkenä tai illalla ennen nukahtamia.
Ota itsellesi mukava,
Avoin ja rento asento,
Jossa voit olla mahdollisimman kevyesti koko tarinan ajan.
Avaa jalat rististä,
Ota syvä hengitys sisään ja ulos.
Ja sisään ja ulos.
Ravista hieman kehoasi,
Käsiä,
Jalkoja.
Päästä hampaasi hieman irti toisistaan.
Anna otsan siloittua.
Hengitä omassa tahdissasi.
Jos sinun tai muiden tarvitsee liikkua,
Salli se.
Olipa kerran ihana pieni lapsi,
Jolla oli taikakitara.
Kitarasta lähti mitä kaunein ääni.
Sen sointi oli täydellinen.
Kitaran kuullessaan koko kylä hiljeni kuuntelemaan vain sen ääntä.
Ja kaikkialla vallitsi rauha.
Kyllä se joitain ärsyttikin.
Kitaran soidessa pieni joukkio kokoontui hämyisiin nurkkiin neuvottelemaan keskenään.
Sydämet kateudesta katkerana.
Kuka tämä lapsi on ohjailemaan meidän elämäämme?
He antoivat katkeruuden kasvaa,
Kunnes eräs heistä lähestyi lasta ja taikakitaraa.
Sinä et voi soittaa kitarasi milloin huvittaa.
Häiritse työtämme.
Keskeytät päivämme.
Saat tästä lähin soittaa kitarasi vain iltaisin.
Lapsi halusi huomioida muut ja suostui soittamaan kitaransa vain iltaisin.
Tämä kuitenkin tuntui loukkaavalta kitaran äänestä aina nauttineille.
He neuvottelivat keskenään ja esittivät vaatimuksensa lapselle.
Kitaraa tulee soittaa myös joka ikinen aamu vähintään neljä tuntia.
Lapsi halusi miellyttää heitäkin ja alkoi soittaa joka aamu ja joka ilta.
Tämä ei toki miellyttänyt enää ketään.
Lapsi oli soittaessaan ristiriidan repimä.
Hänelle ristikkäisiä vaatimuksia esittäneet ihmiset alkoivat riidellä ääneen keskenään.
Koko kylässä vallitsi eripura ja riita.
Lapsen ilo musiikista oli poissa,
Kuten koko kyläänkin.
Hän teki,
Mitä pyydettiin,
Mutta musiikin taika oli poissa.
Hänen lahjonsa maailmalle olikin muuttunut kaikille rasitteeksi.
Lopulta rasittunut lapsi ei kyennyt soittamaan enää laisinkaan.
Kaikki hänen luomansa taika oli poissa.
Kylä havahtui.
Mitä tapahtui?
Miksi riitelemme?
Mehän halusimme vain kaikille rauhaa.
He menivät kaikki yhdessä kysymään kysymyksensä lapselta.
Lapsi vastasi.
Minä en voi luoda teille kauneutta,
Jos te ette kykene sitä näkemään.
Minä en voi tuoda teille rauhaa,
Jos näette vain eripuranne.
Nähkää minussa ja lahjoissani taika,
Tulevaisuus ja lupaus.
Kun päästätte musiikin sydämiinne juuri sellaisena,
Kuin se on,
Kykenette taas nauttimaan sen lahjoista.
Niin kyläläiset alkoivat yhdessä pitää lapsestaan huolta.
Eräs heistä otti kitaran ja viritti rakastavilla käsillään sen kielet taas soimaan kauniisti.
Toinen otti siveltimensä ja maalasi kitaraan yötaivaan ja aamunkoiton rauhan kauniin purppuraksi.
Kolmas otti kultanauhaa ja koristeli siihen toivonsa taivaan tähdiksi.
Lapsi otti kitaransa ja tunsi taas olonsa täydelliseksi ja kokonaiseksi.
Kun hän soitti,
Hän toi lahjoillaan muille oman toivonsa,
Rakkautensa,
Rauhansa ja kauneutensa.
Sinussa asuu koko maailman kaikki taika.
Juuri sinussa.
Kaikki sen kauneus,
Koko maailman toivo.
Ja sinä ansaitset ympärillesi ihmisiä,
Jotka näkevät sen sinussa.
Jokainen meistä ansaitsee,
Aivan jokainen.
Pyyhi huolesi otsaltasi ja tuo kevyt hymykas.
Hyvää yötä tai hyvää huomenta.
Voit nyt jatkaa kevyesti uneen tai venytellä sormet ja varpaat ja herätellä itsesi tähän.
Kiitos ajastasi.
Poimit tästä,
Mitä juuri tähän hetkeen tarvitset.
