Minä olen puu

Mielikuvameditaatio, jossa mietimme omakuvaamme. Jos olisin puu, millainen olisin? Minkälainen puu haluaisin olla? Itsemyötätunto, hyväksyntä ja itsen pohdinta ovat meditaation kantavat voimat. Mukana kevyt kehon skannaus.

Transcript

Hei,

Minä olen Iina.

Tervetuloa mukaan Pienelle Mielen matkalle.

Tänään pohdimme,

Että jos olisin puu,

Niin minkälainen puu olisin.

Aloita löytämällä itsellesi jokin mukava asento.

Voit istua tuolilla,

Jalat kohti lattiaa.

Voit istua lattialla,

Vaikkapa tyynypepunalla,

Jos se tuntuu mukavammalta.

Tai voit maata tai etsiä itsellesi minkä tahansa muu mukavan asennon.

Pidä jalat ja kädet suorana mahdollisuuksien mukaan.

Jalkojen ristiminen voi tehdä painettani välillä ja aiheuttaa epämukavia tuntemuksia meditaation.

Jos tunnet tarvetta liikkua,

Niin saa tehdä.

Voit venytellä kehoasi.

Saa raapia nenää,

Jos se kutisee.

Joka välissä pyritään vain olemaan,

Rentoutumaan,

Sulamaan kuin voi lämpimänä kesäpäivänä.

Oletko valmis?

Aloitetaan ihan pikku hengittelyllä.

Ei tarvitse erityisen syvään,

Ei tarvitse pakottaa.

Rentona kiinnitä huomiota hengitykseesi.

Sisään ja ulos.

Omassa tahdissa.

Aina sisään ja ulos.

Missä tunnet hengityksesi parhaiten?

Tuntuuko se kylmänä ilmana nenänä?

Liikkuuko vatsasi mukana?

Koko kehosi elää joka hengitykselläsi.

Verisuonesi laajenevat,

Kun hengität sisään.

Kehosi rentoutuu,

Kun hengität ulos.

Sisäänhengitys tuo tilaa jopa aivoillesi.

Kallon luiden saumatkin elävät hengityksesi mukana.

Kun hiljalleen annat kehosi sulaa,

Siirrymme kohti pientä mielenmatkaa.

Jos olisin puu,

Minkälainen puu minä olisin?

Jos saat mieleesi kuvia tai puhetta,

Voit kuunnella niitä.

Jos mitään kuvia tai puhetta ei ilmaannu,

Voit kertoa itsellesi pientä tarinaa.

Minkälainen puu minä haluaisin olla?

Olisinko voimakas iso tammi,

Joka suojaa ympäristöään?

Olisinko kaunis pihlaja,

Kirkkaan punaisinen marjoineen?

Olisinko pienen pieni kataja,

Aivan yksin kallion nokossa?

Onko ympärilleni talvi?

Onko ympärilleni kevät?

Paistaako minuun aurinko?

Tunnenko tuulen vireen hiuksissani?

Lehvästös,

Ovatko oksani vahvat?

Olenko pieni vai suuri?

Pysy hetki mielikuvasi tai tarinasi kanssa.

Mitä näet tai mitä tuntemuksia?

Herääkö minussa sääliä?

Tämäkö minun puuni on?

Herääkö minussa iloa?

Onko ympäristöni kasvulleni sopiva?

Siirrä katseesi pääsi sisälle.

Hieman etualalle silmien taakse.

Ajattele lehvästyäsi.

Minne ajatukseni lentävät?

Siirry pieniin oksan haaroihin.

Kurkkuusi,

Olenko monihaarainen?

Ilmaisenko itseäni kirjaimellisesti?

Monisanaisesti?

Vähäeleisesti?

Ehkäpä oksasi eivät liity millään lailla itse ilmaisuusi.

Ne voivat vain olla.

Ne voivat olla suoria,

Ne voivat olla kiemuraisia.

Ne voivat olla kauniita,

Ne voivat olla ohuita,

Ne voivat olla hauraita.

Siirry kehossasi alemmas rintakehään.

Millaiset ovat isojen oksien haarat?

Kantavatko olkapääsi?

Onko sydämesi vakaa?

Vai väpättääkö se hiljalleen tuulessa?

Yrittääkö puusi kertoa sinulle jotakin?

Vai onko se vain?

Tämä on hyvä hetki ihan vain olla ja tunnustella.

Entä puusi runko?

Keskivartalosi?

Selkärankasi?

Vatsalihaksesi?

Minkälainen olet?

Oletko ohut ja kovan rasituksen alla?

Löydätkö helpommin myötätuntoa puutasi kohtaan kuin itseäsi?

Oletko vahva ja voimakas ja lämmin?

Sellainen puu,

Jota ihan haluaisi halata.

Tunnetko halauksen ympärilläsi?

Hyväileekö sinua tuuli,

Auringonpaiste?

Onko sinulla yksi näistä ja kylmää?

Vihmuuko sade?

Tarvitseeko näitä ajatella?

Voiko puusi vain olla?

Kaunis ja hyvä aivan sellaisenaan.

Tiedostain,

Tunnustain.

Minkälainen ikinä puusi sitten onkin?

Ihannekuvasi?

Omakuvasi?

Vai vaikuttaako puusi?

Ken ties pienemmältä kuin sinä?

Millainen on lantiosi?

Lonkkasi?

Juuriesi haaraumat maan päällä?

Ovatko ne vahvat ja paksut?

Ovatko ne uponneet syvälle kallioon?

Vai kasvavatko ne vihannoivassa nurmessa?

Onko ympärilläsi muita?

Jaatko tämän lehdon ja tilan heidän kanssa?

Vai kasvatko yksin?

Siirry vielä alemmas.

Isojen juurien haaraumiin.

Sääresi nilkkasi ja varppasi.

Uppuavat maan sisään.

Voit kuvitella haarautuvat juuresi syvälle,

Syvälle,

Syvälle maahan.

Hengitä.

Kun hengität sisään,

Havainnoi juuresi.

Ja hengittäessäsi ulos,

Anna niiden kasvaa hieman syvemmälle maahan.

Oletko pinnalla?

Kaataako ensimmäinen kohtaamasi myrsky sinut?

Riittääkö lapsen nyppeisy nostamaan sinut maasta?

Kasvavatko syvät juuresi piukasti kallioon?

Hengitä sisään ja anna juurtesi kasvaa syvemmälle.

Jokainen hengityksesi voi tuoda sinulle juuristasi lämpöä.

Se voi tuoda sinulle hyväksyntää.

Se laajentaa juuriasi,

Kuten se laajentaa kehoasi.

Kehosi kasvaa ja juuresi työntyvät syvemmälle.

Ota juuriasi kautta niitä ravinteita,

Mitä tarvitset.

Herättääkö tämä mielikuva sinussa jotain huolenaiheita?

Onko olosi levoton,

Jollakin lailla vain epämukava?

Sen tarkemmin erittelemättä voit työstää epämukavia tuntemuksia pois.

Maa on aina valmis hyväksymään sinun surusi,

Sinun huolesi ja sinut.

Aivan sellaisenaan.

Maa on aina valmis ruokkimaan sinun hyvinvointiasi.

Maa suodattaa ja ravitsee sinua.

Maa ja kaikki pienet organismit juuriesi ympärillä suojaavat sinua ja auttavat sinua kommunikoimaan muiden kanssa.

Hae maasta lämpöä ja mukavuutta.

Mieti,

Mitä tarvitset,

Ja ime itseäsi näitä tuntemuksia kuin sieni.

Joka hengityksellä ne leviävät juuristasi hieman pidemmälle kehoosi.

Tunnetko lämpöä tai kihelmöintiä kehossasi?

Ehkä tunnet,

Ehkä et.

Tunnetko kipua tai muuta epämukavuutta?

Kipua ei voi pakottaa pois,

Mutta sen voi havainnoida ja hyväksyä.

Kaikki kehon tuntemukset voi havainnoida ja hyväksyä.

Ja usein kun sanot tuntemuksellesi,

Minä huomaan sinut,

Minä tunnen sinut,

Minä kuulen sinut,

Minä näen sinut,

Se voi hieman hellittää.

Tai tuntemus voi syventyä ja jopa vaikeutua.

Tarjoa tuntemuksellesi.

Tarjoa itsellesi.

Tarjoa puullesi.

Kaikki se hyväksyntä ja ystävällisyys,

Mitä tällä hetkellä kykenet sille antamaan,

On sinulla annettavaa sitten paljon.

Tai vaikka tällä hetkellä tuntuisi,

Että minkään sortin hyväksyntää on vaikea löytää.

Minä hyväksyn sinut.

Ja minä rakastan sinua.

Ja minä rakastan puutasi.

Sinun puullasi on paikka.

Sillä on tila.

Ja se on hyvä juuri sellaisena kuin se on.

Missä ikinä se sitten onkin tällä hetkellä.

Sinä olet hyvä.

Sinä olet rakas.

Ja minä hyväksyn sinut.

Aivan juuri sellaisena kuin tällä hetkellä.

Ota vastaan kaikki ne tuntemukset,

Mitä nämä sanat sinussa herättävät.

Ne ovat osa kokemustasi tällä hetkellä.

Ja sitä ne ovat.

Tämän hetken kokemus.

Sinä voit kasvaa.

Olosuhteistasi huolimatta.

Sinä voit miettiä puutasi.

Ja itseäsi.

Minkälainen on elinympäristösi nyt?

Onko siinä sinulle vaikeuksia?

Haasteita?

Tukeeko se kasvuasi?

Saatko kaiken,

Mitä tarvitset?

Mitä tarpeesi ovat?

Riittävä ravitsemus,

Jota sinun on hyvä syödä.

Riittävä lepo.

Oletko turvassa?

Vai irtaantunut irrallinen?

Turvaton.

Minä olen ollut juureton.

Tuulenvietävä.

En missään kotona.

Kunnes opin,

Että kehooni on minun kotiin.

Se on minun turvapaikkani.

Ja se on minulla aina mukana.

Kaikki ne tuntemuksineen.

Joskus tuntemukseni voivat olla niin intensiivisiä,

Että haluankin irtaantua niistä.

Minä tarkkailen.

Minä löydän ehkä sanani myöhemmin.

Jos minun on vaikea hyväksyä ja tuntea tunteitani,

Voin pureskella niitä pieni pala kerrallaan.

Jokainen askel on askel eteen.

Jokainen sentti,

Jonka juurisi kasvavat,

Lisää turvaa ja tukea sinulle arjessa.

Sinä olet täydellinen.

Juuri niin epätäydellisenä kuin juuri olet.

Kaikki ne tuntemukset.

Sinulla on voimaa ohjata kasvuasi.

On se sitten sentti kerrallaan tai metri kerrallaan.

Sinun juurisi voivat yltää pintahiekkaan.

Ja ne voivat kasvaa aina maapallon sydämeen asti.

Punaiseen.

Lämpimään.

Sinä voit kasvaa.

Sinä voit oppia.

Sinä voit rentoutua.

On se sitten hieman tai paljon.

Sinä voit kasvaa sellaiseksi,

Kuin ihanepuusi kuvittelet.

Vaikka lähtökohtasi ei aina tuntuisi kenties kovin lupaavalta.

Sinulla on kaikki voima,

Mitä sinä tarvitset.

Ja minä toivon,

Että löysit kenties tätä kautta itsestäsi jonkin pienen palasen.

Kenties jotain tärkeää.

Kenties jotain kallisarvoista.

Kenties jotain haurasta.

Palaa juuriasi myöten takaisin omaan ympäristöön.

Kuuluuko ympäriltäsi ääni?

Ovatko silmäsi rennat?

Voitko leukasi kevyesti aueta?

Ja kieli rentoutua.

Niskasi.

Juuri tällä hetkellä.

Kihelmöikä sormiasi.

Voit hiljalleen liikutellas.

Siellä on sydämesi,

Joka sykkii.

Siellä on keuhkosi,

Jotka laajenevat.

Anna itsesi sulaa.

Laajentua.

Ja valuta tietoisuutesi lantioosi.

Lantion pohjaasi.

Lonkkaasi.

Sukuelimiisi.

Voitko tuntea lämpöä ja rentoutta?

Mitä tunnet?

Tuo hengityksesi niin syvälle kohti lantion pohjaa.

Jos hengität pinnallisesti rintakehällä.

Jos hengityksesi laajenee paljon.

Jos tunnet hengityksesi peräaukossa asti.

Se on ihan yhtä hyvä.

Valuta tietoisuutesi reisiin.

Tuo niihin hengitykselläsi lämpöä.

Polviin.

Sääriin.

Pohkeisiin.

Nilkkoihin.

Ja varpaisiin asti.

Voit kevyesti ravistella jalkojasi.

Heilutella varpaitasi.

Hitaasti.

Siirry ylös.

Polvet.

Reidet.

Lonkat.

Ja anna tietoisuutesi sulaa ja laajentua rinnalle.

Ala hiljalleen vaata silmiäsi.

Sormien liikuttelu.

Varpaita.

Kiitos tästä ajasta kanssani.

Toivottavasti löysit jotakin itsellesi tärkeää.

Voit nyt nausta ja jatkaa päivääsi.

Taivaan jouta ulos.

Kiitos tästä ajasta.