Tervetuloa tiedostamisharjoitukseen.
Aloitetaan harjoitus ottamalla mukava,
Mutta kuitenkin ryhdikäs istuma-asento.
Otetaan tähän alkuun muutama hieman syvempi hengitys.
Pyritään ulos hengityksellä hieman rentoutumaan ja rauhoittumaan.
Sitten voidaan sulkea silmät ja palata normaaliin hengitysrytmiin.
Päivänä harjoituksen idea on käyttää hengitystä apuna kehon tunnusteluun ja sen rentouttamiseen.
Eli minä sanon täältä aina jonkun kehon osan,
Joka on tarkoitus seuraavalla sisään hengityksellä tuntea niin tarkasti kun kykenee ja sitten ulos hengityksellä rentouttaa se sama kehon osa.
Eli tunnustele sinun seuraavalla sisään hengityksellä sinun kasvoja ja sitten päästä kasvot rennoksi.
Tunnustele pään sivuja ja rentouta.
Pää lakiin,
Takaraiva,
Kaula ja katsotaan kuin rennoksi me saadaan meidän niska ilman että pää kellahtaa.
Seuraavaksi hartijat,
Olkapäät,
Rintalihakset,
Yläselänlihakset,
Keskiselkä,
Selän alaosa,
Vatsalihakset ja kyyliet.
Seuraavaksi hauvikset,
Ojentajat,
Ranteet ja kämmenet ja sormet.
Seuraavaksi pakarat,
Reisiin loitontajat,
Longankoukistajat,
Nivuset ja lantionpohja.
Etureidet,
Takareidet,
Säären etuosa,
Pohkeet,
Jalkapöytä,
Jalkapohjat ja varpaat.
Ja sitten vaan hetki tunnustellaan että miltä oikein rentokeho tuntuu.
Jos haluaa niin voi jatkaa tuota samaa rytmiä eli voi sisähenkityksellä tunnustella kehon tuntemuksia ja uloshenkityksellä rentoutua,
Luopua kaikesta ylimääräisestä.
Kysytään seuraavaksi että millainen suhe meillä on meidän kehon tuntemuksiin.
Onko jotkut tunteet negatiivisia tai ikäviä tai onko jotkut tunteet miellyttäviä.
Yritetään vaan hyväksymään kaikki tunteet sellaisena kuin ne on ja tehdään niin vaan yksinkertaisesti antamalla tunteiden olla.
Ei yritetä vaikuttaa siihen miltä meistä tuntuu.
Luovutaan turhasta yrittämisestä.
Kysytään seuraavaksi että ollaanko me jotenkin vastuussa meidän kehon tunteista.
Ollaanko me jotenkin osallisia meidän tunteiden luomisessa.
Onko nämä tunteet jotenkin minun.
Ehkä pyritään löytämään sellaista suhtautumista että nämä tunteet on olemassa minusta riippumatta.
Minua ei tarvita näiden tunteiden luomiseen.
Kysytään seuraavaksi että tarvitaanko meitä kehon tuntemuksien tiedostamiseen.
Pitääkö meidän tehdä yhtään mitään sen eteen että me tiedetään miltä keho tuntuu.
Pyritään vaan luopumaan omasta osallistumisesta ja huomataan miten tunteet selviää siitä huolimatta että me ollaan passiivisia.
Kiitos tämän harjoituksen tekemisestä.
Palataan asiaan taas huomenna.
